Skip to content

Tara Koivukoski: Rikottu enkeli – nainen bikerien maailmassa

Posted in Ajankohtaista, and Kaikki kirjat

Tara Koivukoski: Rikottu enkeli – nainen bikerien maailmassa. Tammi 2020.
Kenelle: Selviytymistarinoiden ahmijoille.

Tara Koivukosken Rikottu enkeli oli kirjatoivelistassani tälle keväälle. Olen lukenut sen jo helmikuussa, samoin kun monet haastattelut, joita Koivukoski on antanut kirjan julkistamisen tienoilla.

Koivukosken elämä on ollut vaikea, kohtuuttoman vaikea, ja kirja noudattaa kronologisesti elämänkaarta. Rikottu enkeli on elämäkerta, ei autofiktiota. Se antaa synkän kuvan elämästä, jossa iloa on kovin vähän.

Tara Koivukoski: Rikottu enkeli. Kuvannut Juulia Elizabeth
Tara Koivukoski, kuva Juulia Elizabeth

Kerrottakoon, että Koivukoski ei ole saanut parhaita kortteja käteen syntymässä. Ulkopuolisuuden ja syrjässä olemisen tunteet ovat seuranneet häntä alusta lähtien. Rakkaudettomuus ja läheisyyden puute ovat olleet leimallisia. Suhde kaksoissisareen on ongelmallinen.

Koivukoski on sairaanhoitaja, äiti ja psykologian opiskelija. Turvaverkkojen pettäessä hän tippui jo nuorena vääriin porukoihin – hakattavaksi, nöyryytettäväksi ja yksinäiseksi. Hän luotti vääriin ihmisiin ja turvautui moottoripyöräjengeihin.

Näihin bikereihin Koivukoskella on kirjan alusta loppuun asti hyvin kaksijakoinen suhtautuminen. Toisaalta hän kehuu löytäneensä turvaa ja luottamusta “pajoilla”, mutta yksi kirjan nöyryyttävimmistä kohtauksista tapahtuu bikereiden pajalla. Kukaan ei tule väliin, kun Koivukoski tarvisi ystäviään.

Koivukosken rämmintä kesti vuosikausia, ja tuntuu, että hän pelastusta etsiessään tutustuu aina vain vääriin ihmisiin ja joutuu yhä syvemmälle.

Käänne tapahtuu, kun Koivukoski pääsee eroon vääristä ihmisistä ja löytää omat vahvuutensa.

Tara Koivukoski: Rikottu enkeli. Kuva: Tammi
Tara Koivukoski: Rikottu enkeli. Kuva: Tammi

Mitä mieltä Tara Koivukosken omaelämäkerrasta?

Mitä mieltä olen tästä omaelämäkerrasta? Toki, että se on vahva, rosoinen ja koskettava. Se ei ole autofiktiota, vaan tarkoitettu luettavaksi totena ja tapahtuneena. Monista tunnettavista ihmisistä kuten Koivukosken lapsuuden perheestä sanotaan vakavia asioita – bikerit esitetään salanimillä, mutta heistäkin uutisten perusteella on tunnistettavissa eräitä hahmoja.

Koivukosken elämänkäänteistä kerrotaan Koivukosken suulla, ja siihen on luottaminen. En tiedä kuinka paljon kustantamoissa yleensäkään tarkistustsekataan elämäkertojen väitteitä (tästä keskusteltiin Loiri-kirjan rohkeimpien tunnustusten kohdalla), mutta lukijana kaipasin jotain ankkureita tekstiin. Fiilis tuli luultavasti siitä, että monista asioista puhuttiin todella suoraan ja sitten toisia häivytettiin. Koska tiesin lukevani todeksi tarkoitettua, kaipasin päivämääriä, oikeita nimiä ja lehtileikkeen kulmia tuekseni.

Jos kirja olisi autofiktio, en olisi tuntenut olevani niin hukassa – lukija on ehkä sallivampi tarinalle silloin kun hän tietää, että se on totuutta en , ei täysin totta. Toivottavasti tajuatte, mitä tarkoitan. Kritiikillä en tarkoita, etteikö Rikottu enkeli ole lukemisen arvoinen, päin vastoin. Uskon, että se on tarpeellinen kasvutarina ja vertaistukea monille ihmisille, jotka joku toinen on rikkonut.



Seuraa, tykkää ja jaa Sivusuhteita!
error

2 Comments

    • Tämä oli tosi tärkeä pointti: “jos toinen on tuon kaiken saastan kokenut ja läpikäynyt, ruumissaan kivun tuntenut, sielun tuskat läpäissyt, niin johan on, jos ei yksi vanha ukkolukija niistä selviä.” Tätä ajattelen usein, samoin tämän kirjan kanssa. Ehdottomasti lukemisen arvoinen.

      1.5.2020
      |Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sivusuhteita Instagramissa
Seuraa minua
Jaa Facebookissa