Skip to content

Katie Lowe: Jumalten verta suonissamme

Posted in Ajankohtaista, Lahjaksi, and Parhaat kirjat

Katie Lowe: Jumalten verta suonissamme. Gummerus, 2019. 351 sivua. Suomentanut Kristiina Vaara.

Kenelle: Ei-perinteisten murhamysteerien ystäville. Mysteerien ystäville. Kaikille, jotka ovat olleet osa tyttöporukkaa tai jääneet sen ulkopuolelle.

Violetilla on ollut rankka vuosi. Hän on ollut kotikoulussa, koska häneltä kuoli auto-onnettomuudessa sekä isä että pikkusisar, ja suru on ollut musertavaa. Samalla Violet menettää äitinsäkin, joka linnoittautuu kotiin sohvalle: suremaan, tuijottamaan televisiota ja ei-elämään.

Kotikouluvuoden jälkeen Violet pääsee Elm Hollow Academyyn, ja ihan itsensä yllätykseksi hän ystävystyy raisun Robinin ja tämän ystävien Alexin ja Gracen kanssa. Violet tuntee vihdoin yhteenkuuluvuutta johonkin porukkaan, ja vaikka osa Robinin jutuista tuntuu erikoisilta, Violet ei mistään hinnasta halua menettää ystävyyttä.

Uudessa koulussa kokoontuu opettaja Annabelin vetämä salaseura, jossa Violet ystävineen pääsee tutustumaan loitsuihin ja noituuteen. Opetus liikkuu akateemisella tasolla, ja sillä on historiansa koulun monisatavuotisessa historiassa, mutta kuinka ollakaan, tytöt päättävät kokeilla noituutta – tuhoisin seurauksin.

Kadonnut Emily Frost

Violetia ennen samassa tyttöporukassa on ollut eräs toinen jäsen. Emily Frost vain katosi eräänä päivänä, jälkiä jättämättä. Porukan ulkopuolinen, kaiken tietävä Nicky huomauttaa Violetille, että Violet muistuttaa melko paljon Emilyä – joka oli ennen Robinin paras ystävä.

Yksi kirjan juonisäikeistä on kadonneen Emilyn tarina: miten joku voi vain kadota. Teorioita on lukuisia, mutta Violet tulee monta kertaa ajatelleeksi, että hänen uudet ystävänsä ovat voineet olla Emilyn katoamisen takana. Itse asiassa todisteita tulee koko ajan siihen suuntaan..

En uskalla juonesta sanoa hirmu paljon enempää. Mutta sanon että se on todella, todella hyvä kirja, ja olen erittäin onnellinen, että luin sen, vaikka moni blogikollega ei lämmennyt kirjallen ollenkaan. (Lisää lopussa)

Katie Lowe: Jumalten verta suonissamme
Katie Lowe: Jumalten verta suonissamme

Juoni on punottu yhteen todella taitavasti ja kiinnostavasti. Ilmeisen hyvän tarinan lisäksi kirjassa on muutama muu pointti, jotka tekevät tästä poikkeuksellisen hyvän kirjan:

  • Lukiessa joutuu monta kertaa pohtimaan, mitä todella on tapahtunut: mikä on sattumaa, mikä “noituutta”, mikä keksittyä. Johtolangat osoittavat moneen suuntaan.
  • Menetyksen ja häpeän tunteita on käsitelty koskettavasti. Violetin äiti on täysi sivuhenkilö, mutta hänen yksinäisyytensä ja surkeutensa on viiltävää syvää.
  • Kaikki aikuiset ovat sivuhenkilöitä ja nuorten silmissä ei syistä epäluotettavia. Nuoret hoitavat konfliktit omilla tavoillaan ja oman moraalinsa mukaan.
  • Kun loppuratkaisu on tuotu tarjolle ja kaikki on selvää, halusin jäädä pitkäksi aikaa ajattelemaan, mitä loppuratkaisu tarkoittaa kirjan eri kohtauksille.
  • Kirjaan jäi myös elementtejä, joita ei selitetä puhki, vaan jotka jäävät ilmaan.

Kuka on Katie Lowe

Katie Lowe on Iso-Britanniassa asuva kirjailija. Jumalten verta suonissamme -kirjan alkuperäinen nimi on The Furies. Alkuperäinen nimi viittaa kirjan teemaan, nuorten naisten oikeutettuun ja oikeuttamattomaan raivoon.

Sublime Horror -sivustolle antamassaan haastattelussa Lowe kertoo halunneensa kirjoittaa nimenomaan raivokkaista teini-ikäisistä tytöistä, joissa ei ole mitään söpöä ja herttaista. Hän sanoi, että kirjan feministinen ulottuvuus on tärkeä.

Katie Lowe on itse myös bloggaaja. Hänen kehopositiivinen ja feministinen bloginsa Fat Girl, Phd, on ollut fiktion kirjoituksen vuoksi tauolla. Sublime Horrorin haastattelussa hän kertoo, että kehopositiivisuuden teemat olivat hänelle tärkeitä myös The Furiesia kirjoittaessa, samoin fyysisen koskemattomuuden teemat.



Mitä muut sanoivat teoksesta Jumalten verta suonissamme?


En tavoita romaanin dynamiikkaa, ja hukkaan mahdollisuudet saada kiinni kokonaisuudesta. Kirjassa on minulle jotain liikaa, jotain puuttuu ja lopputulos hakee hahmoaan. Nuoruustyypittelyä riittää siinä kuin aikuisuuskliseitäkin.

Tuija Takala Tuijata-blogissa


Henkilöt ovat kaikki vastenmielisiä ja teos on kielellisesti epätasainen töksäytellen v-sanoja ylipitkien akateemisten luentojen väliin. Ja totta puhuen koko tämä teinityttöjen raivo meni minulta vähän yli hilseen.

Tiina Kirjaluotsi-blogissa

Lowe kuvaa hienosti teini-iän itsekeskeistä epävarmuutta sekä sitä uskomatonta herkkyyttä, kun ihmissuhteiden pienetkin yksityiskohdat koetaan vimmaisella intensiteetillä. Elämä pirskahtelee, päivät maistuvat loputtomille seikkailuille ja sydän sykkii vakaata uskoa kuolemattomuuteen.

Toni Jerman Helsingin Sanomissa

Minä tykkäsin! Jos olet lukenut, kerro, piditkö sinä?

Lue muita kirjoituksia Sivusuhteita-blogista!

Seuraa, tykkää ja jaa Sivusuhteita!
error

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sivusuhteita Instagramissa
Seuraa minua
Jaa Facebookissa