Skip to content

Jo Nesbø: Veitsi

Posted in Ajankohtaista, and Lahjaksi

Jo Nesbø: Veitsi. Johnny Kniga, 2019. Suomentanut Outi Menna.

Kenelle: Piintyneille Harry Hole -faneille. Koko tarina pitää tuntea, jotta tämä kirja aukeaa.

Miksi nämä synkät rentut viehättävät? Mitä enää tämän jälkeen voi Harry Holelle tapahtua?

Se oli päällimmäinen ajatus, kun viimeistelin pitkää kuuntelu-urakkaa. Valitsin kahdennentoista Harry Hole -dekkarin lukemisen tavaksi äänikirjan. Niinpä korviin vyöryi kahdenkymmenen tunnin ajan synkkyyttä: viinaa, ahdistusta, krapulaa, puukottamista, ampumisia, raiskauksia ja kaikenlaisia julmuuksia.

Jo Nesbø: Veitsi


Kun dekkari loppui, avoimeen, paljon puhuvaan ja auki jättävään loppuun, olin todella täynnä dekkareita (vaikka rakastan niitä!), murhatrillereitä (sama kuin edellä) ja synkkiä salaperäisiä miehiä (sama kuin edellä).

Entinen kollega Juha Sihto kuvaili Veistä näin Aamulehdessä: Veitsi on jo kahdestoista rentusta sankaripoliisista kertova romaani. Uusin Harry Hole -romaani on yksi sarjan parhaista. (Koko juttu maksumuurin takana täällä.)

Tällainen Veitsi on

Totta on, että tarina on hyvin kirjoitettu. Joku tappaa ja raiskaa naisia Norjassa. Mutta kuka? Sitä selvittäessään Harry Hole rämpii elämässä eteenpäin, juo itseään vaihteeksi hengiltä ja vahvistaa käsitystä siitä, että omaehtoisesti, sopimuksista ja säännöistä piittaamaton sankari tekee lopulta aina oikein, vaikka olisi pidätetty virantoimituksesta ja tulisi pahoinpidelleeksi epäiltyjä rajusti.

Olen lukenut Harry Holen seikkailuista valtaosan, en ihan kaikkea. Olen pitänyt kirjoista ja Nesbøn kyvystä rakentaa rikosmysteerejä. Mutta kun kirja on kuunneltu, olen väsynyt ja täynnä: liikaa verta, liikaa äärimmäistä julmuutta, liikaa naisiin kohdistuvalla väkivallalla hekumointia. Hekumointia se kylmä raportointikin on. Liikaa ryyppäystä, krapulaa, oikeuden ottamista omiin käsiin. Liikaa sankarimyyttiä.

Huomasin, että Tuija Takala Tuijata-blogista ajatteli samalla tavalla kanssani, nimittäin:


Tunnen muuttuneeni dekkarilukijana. En oikein enää kestä sarjarikollisten tekojen kuvailuja tai veritekojen yksityiskohtia. Yhä allergisempi olen myös sille, että tihutyöt liitetään päähenkilöpoliisiin.

Tuija Takala Tuijata-blogissa

Kaipaan Wallandereita. Kaipaan neiti Marplea. Kaipaan Eppu Nuotion Ellen Lähdettä. Kaipaan juonta, jossa veri ei lennä päälleni ja kirjaa, jonka luettuani käteni eivät haise ruumiilta.

Kyllä tämän pakettiin käärii: Jos joku on lukenut 11 Harry Hole -dekkaria, hän lukee tämänkin.

Kiinnostavatko dekkarit? Lue nämä kirjoitukset myös:
Anna Janssonin uutuussarja: Kristoffer Bark etsii tytärtään ja selvittää rikoksia
Michelle McNamara kuoli selvittäessään, kuka katosi yön pimeyteen

Seuraa, tykkää ja jaa Sivusuhteita!
error

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sivusuhteita Instagramissa
Seuraa minua
Jaa Facebookissa