Skip to content

Shantaram – kirja, jota rakastan yli kaiken

Posted in Parhaat kirjat

Gregory David Roberts: Shantaram. Siltala 2010. Suomentanut Helen Bützow, 1040 sivua.

Kenelle: Sinulle joka kaipaat elämääsi sitaatteja. Eksyneelle. Rakastuneelle. Rakkaudesta toipuneelle. Sinulle joka rakastat niin paljon, mutta tunnetta kuvaavia lauseita on vaikea löytää itse. Sinulle, joka haluat lukea uskomattoman tarinan 1980-luvun Intiasta.

Toisinaan kirja tekee lähtemättömän vaikutuksen ihmisen, syistä, jotka eivät ole aivan selviä pelkkää kirjaa analysoimalla. Itselleni tällainen tulipunaisena sykkivä kirjallinen sokeuden piste on australialaisen Gregory David Robertsin Shantaram. Kirja on jonkin asteinen omaelämäkerta.

Kun minulta kysytään lempikirjaa, vastaan aina, että Shantaram.

Kirjaa suositteli minulle suomennosvuotena työkaverini Kaija.

Roberts tuomittiin vuonna 1978 aseellisesta ryöstöstä. Hän pakeni vankilasta 1980-luvun alussa Bombayhin, missä hän eli slummeissa siihen asti, kun hänet vangittiin uudestaan vuonna 1990. Kirja kerrotaan kirjoitetun vankilassa, ja alun perin teos julkaistiin englanniksi vuonna 2003.

Uni on paikka, jossa toivo ja pelko kohtaavat. Kun toive ja pelko ovat yksi ja sama asia, Didier oli jatkanut, sanomme unta painajaiseksi.

Shantaram, s 175

Kirjan päähenkilö on minäkertoja Lindsay (passista varastettu nimi), joka paettuaan Bombayhin joutuu uskomattomiin sattumuksiin lain ja rakkauden kaltevilla pinnoilla. Mies nimetään slummissa uudestaan Shantaramiksi. Shantaram, Jumalan rauhan mies, parantaa slummissa, rakastaa slummissa, joutuu vankilaan epäinhimillisiin oloihin, joutuu mukaan asebisneksiin, Afganistaniin….

Shantaram
En usein hanki kirjoja paperisina, mutta kun hankin, luen ne hiirenkorville.

Shantaram pettyy rakkaudessa

Kirjan 1049 sivuun mahtuu melkoinen määrä ihmisiä, juonenkäänteitä, visvaa ja kuolemaa, mutta kirjan kauneus piilee sen tavassa kuvata pettymyksiä rakkaudessa ja ihmisen motiiveja. Roberts sanoittaa yleisiä ja yhteisiä karvaita kokemuksia tavalla, joka mahdollisesti nerokas, ainutlaatuinen, koskettava, fantastinen.

Muita vaihtoehtoja ovat: naiivi, kliseinen, lapsellinen, siirappinen.

Mutta minä luin kirjan kolmeen kertaan sydän lepattaen. Se puhutteli siinä hieman haavaisessa elämänvaiheessa, kun työkaverini Kaija sitä suositteli. (Kurkkaa Kaijan ja hänen miehensä Juhan ruokablogia Korianterifarmi täältä.)

Kohtalo antaa meille kaikille kolme opettajaa, kolme ystävää, kolme vihamiestä ja kolme suurta rakkautta. Mutta nämä kaksitoista ovat aina valepuvussa. Emme koskaan tiedä kuka on kuka, ennen kuin olemme rakastaneet heitä, jättäneet heidät tai taistelleet heitä vastaan

Shantaram, käännettynä tällä kertaa englannista, kun en löytänyt oikeaa kohtaa kirjasta

Valvottuina öinä Shantaramin rakkaudenjano ja rujo mukiloitu kirjallinen karisma tekivät niin suuren vaikutuksen, että puhuin kirjasta aina ja kaikkialla. Kun elämään tuli uusia ihmisiä, suorastaan vaadin heitä lukemaan Shantaramin. SE KERTOO KAIKEN ELÄMÄSTÄ, sanoin melko monelle ihmiselle silmät palaen.

Tietääkseni kukaan kirjatuputuksen kohteista ei saanut Shantaramia luettua loppuun. Neuvoin lukemaan sitä seikkailukertomuksena, kuvauksena 1980-luvun Intiasta, huumetarinana, rakkauskertomuksena, elämänohjeina… Mutta ei: alkumetreille jäi monen luvut.

Shantaram aina

Ymmärrän kyllä sen ilmiselvät heikkouduet, mutta vahvuudet peittoavat ne ihan mennen tullen. Viimeksi luin Shantaramin pari kolme vuotta, ja se oli ihan yhtä ihana kuin aiemmillakin kerroilla: miten petollisia ovat ihmiset liiketovereina ja rakastettuina! Miten paljon sydän voi kärsiä uudestaan ja uudestaan! Millaisiin julmuuksiin ihminen voi kyetä tyhmyyttään ja ahneuttaan.

Ja ennen kaikkea: kuinka paljon koskettavia latteuksia ihminen voi omaksua?

Totuus on kiusaaja, josta teeskentelemme pitävämme.

Ei ole hyviä ihmisiä eikä pahoja ihmisiä, hän sanoi. Teot itsessään ovat joko hyviä tai pahoja. Ihmiset ovat vain ihmisiä – se mitä he tekevät tai kieltäytyvät tekemästä, sitovat heidät hyvään ja pahaan

Tarvitsemme ja etsimme rakkautta niin epätoivoisesti, koska rakkaus on ainoa lääke yksunäisyyteen, häpeöön ja suruun. Mutta toisinaan tunteet uppoavat niin syvälle sydämeen, että ainoastaan yksinäisyys auttaa löytämään ne uudestaan. Jotkut totuudet ihmisestä itsesrään ovat niin tuskallisia, että vain häpeä auttaa elämään niiden kanssa. Ja jotkut asiat ovat niin surullisia, että vain sielu voi itkeä puolestasi.

Kaikki sitaatit yllä: Shantaram, käännetty itse englannista.

Pääsitte varmaan kärryille? Tätä tykitystä erittäin monipolvisen tarinan kulkiessa eteenpäin ja ympyrää. Kiinnostaisi kuulla, löytyykö muita Shantaramiin hullaantuneita?

Jälkikirjoitus: näyttää siltä, että Shantaramista tehdään televisiosarja! Upea uutinen ja teen kaikkeni että näen sarjan, tulee se sitten lineaarisesta televisiosta, Oura-sormuksesta tai pantomiimina leirinuotiolla.

Seuraa, tykkää ja jaa Sivusuhteita!
error

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sivusuhteita Instagramissa
Seuraa minua
Jaa Facebookissa