Skip to content

Näin minusta tuli kirjabloggaaja ja pyysin heti haastattelua

Posted in Ajankohtaista, Hyväksi kirjoittajaksi, Kirjailijatreffit, Lahjaksi, and Parhaat kirjat

Last updated on 25.10.2019

Elokuun loppupuolella lähetin työkaverilleni Anni Saastamoiselle viestin:

– Moi kuule, haluatko antaa haastattelun mulle? Oon perustamassa sellaista blogia jossa jaarittelen hyvistä kirjoista ja haastattelen tuntemiani kirjailijoita niin ajattelin että voisin haastatella sua.

Anni on syksyn kirjailijoita. Koska Anni ei vastannut viidentoista sekunnin aikana, lisäsin vielä:

– Siis mulla ei ole yhtään lukijoita eikä sitä blogiakaan ole olemassa ja en mä tiedä tuleeko mutta voitais mennä keilaamaan tai juomaan olutta ja puhua kirjoittamisesta yms.

Anni ei vastannut seuraavankaan viidentoista sekunnin kuluessa joten selvensin asiaa vielä:

– Siis heh heh, pointti on todellakin että haastattelen tuntemiani kirjailijoita.

Tässä välissä Anni vastasi:
Ok sopii.

(Annin toinen kirja Sirkka julkaistaan Kosmokselta lokakuun alkupäivinä. Lisää tuonnempana.)

Edith pyytää haastattelua ja aloittaa blogin.
No siis haastattelun pyytäminen blogiin, jota ei ole olemassa ja jolla on nolla lukijaa, se tuntui kuumottavalta. Kuva: Edith itse ja Unsplash.

Miksi perustin blogin

Rakastan kirjoja, kirjallisuudesta puhumista, äänikirjojen kuuntelemista ja kaikkea mikä liittyy kirjoihin. Rakastan kustantamoiden uutuuskatalogien selaamista ja kirjastoissa notkumista.

Rakastan kirja-arvostelujen lukemista, vaikka juuri koskaan en lue kirjoja, joista luen arvostelut.

Ja okei, haluan päästä jonkin kerran sanomaan että ei, Joël Dickerin uutuus Stephanie Mailerin katoaminen ei ollut juuri mistään kotoisin.

Haluan kirjoittaa kirjoista ja kirjoittamisesta. Haluan vinkata ja puhua erityisesti hyvistä kirjoista, parhaista kirjoista, erinomaisista kirjoista. Entä mitä pitäisi ostaa lahjaksi? Miksi autofiktio on niin suosittua nyt?

Ja okei, haluan päästä jonkin kerran sanomaan että ei, Joël Dickerin uutuus Stephanie Mailerin katoaminen ei ollut juuri mistään kotoisin.

Ja sitten: halusin päästä haastattelemaan kirjailijoita asioista, joita olen aina ihmetellyt, miettinyt tai pyöritellyt mielessäni. Miten se kirja oikeasti syntyy? Millainen prosessi on kustannustoimittajan kanssa? Ja kun kirja on kansissa, mitä sitten? Mistä voi tietää, että teksti on hyvää? Miten valkoisen paperin kammosta, ns writers blockista pääsee eroon? Entä miltä julkisuus tuntuu?

Siksi Sivusuhteita on olemassa. On myös muita, itsekkäitä syitä, mutta niistä kirjoitan tuonnempana.

Näin valitsin blogille nimen

Lukemasi blogin nimi on Sivusuhteita melkoisen aivomyrskyttelyn jälkeen.
Harkitsin seuraavia nimiä, suluissa diskauksen syy:

  • Kirjamyrsky (typerä)
  • Anna Edith (Anna Edith mitä? rahaako?)
  • Iloinen lukija (yök)
  • Nide (Kaverillani on kirjoituskoulu Kide. En halunnut vaikuttaa matkijalta)
  • Kirjanmerkki (varattu)
  • Takakansi (varattu)
  • Sivulauseita (työkaveri löysi Instagramista sen nimisen tilin ja huomasin, että Helmi Kekkosella on blogissaan saman niminen kategoria)
  • Sivuhenkilö (Saara Turunen kirjoitti tämän nimisen kirjan)
  • Pino (tuli jostain syystä lastenvaatemerkki tai punaviini mieleen)
  • Kirjakerho (tästä tykkäsin kovasti, mutta jotenkin ei)
  • Sivuääniä (nehän on negatiivinen asia)
  • Sivuosa (tuli surullinen olo)
  • Pehmeät kannet (jotenkin tuli takapuoli tästäkin mieleen).

Sivusuhteita tuli mieleen kun poljin mökiltä kotiin viikonloppuna. Kyllä. Se iski heti. Se ei estänyt minua vatuloimasta asialla vielä viikkoa, ja piinaamalla suurin piirtein jokaista tuntemaani ihmistä kysymyksellä: Kumpi on parempi, Sivusuhde vai Sivusuhteita?

Guuglasin myös ihan hulluna “miten valita blogin nimi”. Tärkeä oppi oli, että okei, se blogin nimi on tärkeä, mutta sisältö on tärkein. Siihen luotetaan!

Millainen blogi Sivusuhteita on?

Se on tietysti sellainen kuin minä olen itse: rento, huoleton ja jotain vakavan ja vienosti hymyilevän välistä. Sivusuhteilla on myös Instagram-tili, josta ei tule järjettömän upeaa visuaalista ilotulitusta. Ihailen toisten lukijoiden visuaalisesti näyttäviä kuvia, mutta itse haluan olla sellainen kuin olen, eli tällainen:

Kuvassa Edith lukee kirjaa.
Mitä kuvassa on? Ylikasvanutta ruohoa, roskia, leluja, bokashi-ämpäreitä, vadelmapuskia, parhaat päivät nähnyt viiri, pesusieni, henkari – ja yksi lukeva nainen.

Seuraa, tykkää ja jaa Sivusuhteita!
error

3 Comments

  1. Mari-Anne
    Mari-Anne

    Vaikuttaa tosi kiinnostavalta blogilta!

    17.9.2019
    |Reply
  2. Kirsi Kaarisola
    Kirsi Kaarisola

    Aion seurata tiiviisti. Minulla on kysymys? Oletko lukenut Miki Liukkosta? Yritin 65 sivun verran ja luovutin. Toki luulen, että esikoisteos on parempi.

    19.9.2019
    |Reply
    • Hei Kirsi ja kiva kuulla, että kiinnostaa! En ole vielä lukenut Miki Liukkosta ollenkaan. Hänellä on tosi monipuolinen ja pitkä ura nuoreksi ihmiseksi (syntynyt 1989 eli nuori!) takana ja vielä superpaljon pidempi edessä.

      19.9.2019
      |Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sivusuhteita Instagramissa
Seuraa minua
Jaa Facebookissa