Skip to content

Koulukiusaaminen rikkoo kolme mieltä – Maija Kauhasen Eliitti

Posted in Parhaat kirjat

Jos syy on lasten, se tarkoittaa että jotkut ihmiset syntyvät pahoina. Että pahuus on alkuaine, joka tekee maailmassa kiertoaan. Että lapsuus on pahuuden laboratorio. Pahat lapset vaihtuvat uusiin, heitä on loputon varanto.

Kun hiljattain luettujen kirjojen virtuaalisessa pinossa on Antti Röngän Jalat ilmassa (Gummerus 2019) ja kassissa odottaa raiskauksesta omakohtaisesti kertova Riina Mattilan Eloonjäämisoppi (Kosmos, 2019), niin mieli on melko synkkä. Röngän kirja on autofiktiota, kuten toisessa jutussa kerroin. Mattilan kirja on elämäkerta/tietokirja.

Myös Maija Kauhasen kirja Eliitti (Otava 2019, 266 sivua) kertoo kiusaamisesta ja sen pitkästä varjosta. Päähenkilöt Inkku, Karla ja Ilmo selviytyvät kuka mistäkin. Otava kutsuu kirjaa rajuksi esikoisromaaniksi. Kantava teema on kiusaaminen ja kiusatuksi tuleminen, ulosjättäminen, poissulkeminen.

Kirjan nimellä viitataan enteellisesti sekä kiusaajaporukkaan Kehyskunnassa että Helsingin eliittilukioon.

Inkkua on kiusattu niin kovasti, että hän ei muista, mistä se alkoi. Mitä tapahtui kolmannella luokalla? Miksi kukaan ei huomannut, että häntä kiusattiin? Karlaakin kiusataan, mutta eri syistä. Karlan perheessä on ikävä salaisuus, mutta Karla pääsee liikkumaan kiusaajien ja Inkun välillä. Joskus Karla inhoaa Inkkua, joka on niin outo, mutta silti hän ei henno jättää Inkkua yksin.

Ilmoon Inkku ja Karla tutustuvat päästessään pääkaupunkiin lukioon (kuvailusta päätellen Kallion lukioon Helsingin keskustassa). Ilmo tulee kaikkien piirien ulkopuolelta ja puhuu murretta. Nuoret selviytyvät yhdessä ja erikseen: Inkku ja Karla eivät koe olevansa ystäviä, mutta he kilpailevat yhdessä Ilmon huomiosta ja takertuvat toisiinsa pakosta.

Sanotaan että sukulaisiaan ei voi valita, mutta ystävänsä voi. Pystytkö käsi sydämellä sanomaan, että olet valinnut minut ja Karlan? Me kolme olemme valinneet toisemme siinä mielessä kuin sairas valitsee apteekista lääkkeen. Tarpeseen.

Ilmo Inkulle

Eliitti muodostuu yksilöistä

Romaani liikkuu useammassa aikatasossa ja kertojan ääniä on kolme.

Aloin kirjaa lukiessa miettiä, onko kirjassa omaelämäkerrallisia vaikutteita. Kirjailija Maija Kauhanen on kotoisin Kirkkonummelta – Inkku ja Karla Bullerbystä, kehyskunnasta. Inkun kuvaus on kaikista tarkin ja kriittisin, ikään kuin kirjoittaja olisi ladannut eniten odotuksia tähän henkilöön. Olikohan tämä jotenkin tyhmästi sanottu? En ole kirjallisuustieteilijä enkä kriitikko, vaan tunteellinen lukija.

Maija Kauhanen, Eliitti.  Otava, 2019.
Eliitti, 2019

Kysyin töiden kautta asiaa Otavan viestinnästä, ja sieltä vakuutettiin kirjan olevan fiktiota, ei missään nimessä autofiktiota. Alleviivaus tuntuu ymmärrettävältä, sillä Inkku ajautuu melko synkkiin ulottuvuuksiin omassa elämässään – olisi sellainen autofiktio, että se päätyisi otsikoihin ja isoilla kirjaimilla.

Useammat silmälasit

Kirjailija Kauhanen on kääntäjä, joka on asunut Otavan mukaan useampia vuosia maailmalla. Hän on kääntänyt muun muassa dekkareita ja House of Cardsia.

Ihailen kääntäjiä! He joutuvat ajattelemaan asiaa kahdesta todellisuudesta käsin: alkuperäisen kielen kautta ja sen kielen, mihin käännetään kautta. Kielitieteiden vanha läppä on, että kieli muovaa todellisuutta, ja eri kielissä samat sanat kantavat mukanaan hieman eri merkityksiä kulttuuristen syiden vuoksi.

Pysyykö Maija Kauhasella monitasoinen juoni ja useammat kertojat kasassa nimenomaan tämän vuoksi, että hän on joutunut ajattelemaan maailmaa kaksilla eri silmillä?

Usein minua nimittäin alkaa harmittaa, jos kertojia on tarinassa useampia. Myös eri aikatasot saavat toisinaan ajatuksen herpaantumaan ja mielenkiinnon kaikkoamaan. Nyt ei käynyt niin, päinvastoin. Nämä elementit loivat odotuksia lopulle, ja vähän jännitti, miten Kauhanen tarjoilee annoksen lopuksi. LOPPUTULOS: tosi hyvin siinä kävi.

Minulle kirja viesti kahta, kolmea asiaa: koulukiusaaminen altistaa ihmisen sellaiselle ulkopuolisuuden tunteelle, joka voi johdattaa hyvin pahoihin tekoihin ja pahojen tekojen ymmärtämiseen. Toisaalta se saa ihmiset sekä kiinnittymään epätoivoisesti toisiin ihmisiin – ja samanapaisten magneettien tavoin hylkimään rakkaita ihmisiä liian kiintymisen pelossa.

Ajankuva

Kovin tutulta, ajassa olevalta tuntuu myös se, miten Karla ahdistuu aikuisena ja lukittautuu kotiinsa, omien vanhempiensa kotiin. Miten monet hmiset täyttävät sisäistä tyhjyyttään kuten Karla ostelemalla, eikä sekään tuo tyydytystä – päinvastoin.

Minne kaikki ihana ja huikaiseva on jäänyt matkani varrella? Miksei mistään enää löydy mekkoa joka muuttaisi elämäni? Miksei koskaan ole niin hauskaa että myöhästyisin tahallani viimeisestä metrosta?

Karla
Joko seuraat?

Lisäksi kirjasyksystä jää fiilis, että nuoret aikuiset kertovat ja erityisesti joutuvat kertomaan meille kirjallisuuden keinoin, miten hirveässä maailmassa he ovat eläneet. Mitä ovat kokeneet ja mistä eivät ole selvinneet. Mitä ovat peittäneet vanhemmiltaan, opettajiltaan. Mitä vanhemmat ja läheiset, edes viranomaiset eivät ole suostuneet näkemään tai ymmärtämään. Aikuisena siitä tulee aika paha mieli.

Haluaisin seuraavaksi tai edes jossain vaiheessa lukea jotain todella iloista. Ilahdun vinkistä!

Luettu: Maija Kauhanen: Eliitti. Otava 2019.



Seuraa, tykkää ja jaa Sivusuhteita!
error

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sivusuhteita Instagramissa
Seuraa minua
Jaa Facebookissa